Toteutunut haave, menetetty haave? - trilogia mieleen pt2.

Edellinen kirjoitus velloi ihmismieltä astetta konkreettisemmalla tasolla. Mutta entäpä unelmat. Olen useinkin miettinyt mikä merkitys haaveilla on ihmiselle. Osa niistä kun on täysin epärealistista haihattelua. Osa taas arkista askellusta eteenpäin. Miten suurilta osin ne ovat pelkkää ajanhukkaa? Vai ovatko sen sijaan voima, joka hivuttaa jopa koko ihmiskuntaa ylöspäin? Mietitäänpä taas.

Sisältäni portin löysin - trilogia mieleen pt1.

Tänään minä vietin aikaa Las Vegasissa mm. kylpylähotellissa rentoutuen, lavan reunalla vähintäänkin omituista iltaohjelmaa seuraten sekä muutaman satasen kasinolta kilauttaen. Nautin myös itse lavallaolosta tiukan ammattitaitoisen yhtyeen kera, tehden tamperelaisen kotiyleisön ylpeäksi. Järjestin myös työkavereiden kanssa hulppean saunaillan uuden säihkyvän toimistomme tupaantuliaisten lomassa. Pitikö kiirettä? Eihän toki.

Ei tipaton tapa

Minulla ei normaalisti ole lasiin sylkevä maine. Näin olen ymmärtänyt. Pientä vihjailua tulee huolestuneilta tahoilta tasaisin väliajoin - kuten onnittelut alkoholistisarjan voitosta juostuani maratonin suhteellisen rivakasti. Itse tietty lyön vettä myllyyn (huono sanavalinta?) perustelemalla yllättävän nopean ajan vain sillä, että oli kiire ravintolaan. Mutta onko maine oikeutettu, onnistuuko se lasiin sylkeminen ja mitä siitä aiheutuu?